Mä en uskonu näkeväni tätä päivää enää koskaan. Vajaa vuos sitten mun uskollinen ja rakas läppärini päätti ottaa ja lopettaa. Luovutin totaalisesti. Kaikki valokuvat, puhelimen varmuuskopiot yms huuhtoutu näyttöpaneelin hajottua KUNNES ihana äitini tajusi tutkia vakuutukset ja romu vietiinkin arvioitavaksi. Ensimmäinen helpotus oli kun mukava tietokonekorjaaja totesi kuvien olevan yhä saatavilla. Toisen kerran hypin onnesta kun sain puhelun, että koko tietokone oli mahdollista kunnostaa. Mitkä riemunkiljahdukset kun sain windowsin auki ja kaikki olivat tallessa. Kaikki valokuvat ja muut tiedostot melkein kolmen vuoden ajalta.
Pitkän harkinnan jälkeen tänään konetta tutkiessa rupesin taas harkitsemaan tätä tänne höpöttelyä. Niinkun näkyy, täällä mä jälleen. Viime postauksesta vanhan blogini puolella on varmaan vierähtänyt se melkeinpä sama vajaa vuosi, eli mistä alottais?
Vuodessa ehtii paljon - Ei ehkä paras vuos, mut aina ei parane valittaa;
- Mulla on ensi torstaina suuntana edelleen Mercuria. Neljäs vuos toden sanoo(jos sanoo?). Paikka tuntuu ihan kamalalta ja niin väärältä valinnalta mulle. Jos mä ikinä sen valmistujaismekon päälleni tuun pukemaan on siinä sillon tapahduttava jonkin sortin ihme.
- Musta on myös muovautunut aivan armoton Cheek-fanittaja. Oon aina ollu musiikin suhteen aika kaikkiruokanen, eikä mitään niin erikoisen hyvää lempparia oo koskaan ollu. Mä en muista koska tai mistä tää hullutus lähti, mut "Sokka irti", "Kyyneleet", "Jos mä oisin sä", "Syypää sun hymyyn" YMS loput on niin mun juttuja nyt. Boomshakalaka tai jotain sinne päin.
- Tästä nyt kuluneesta paskasta kesästä huolimatta oon löytäny kyllä tietty uusia ihania ystäviä(vanhoja unohtamatta), päässyt käymään etelässä(tallinnassa...)ja selvinny kevyestä kesätyöstä. Tylsän ja ykstoikkosen kesän on kuitenkin osaltaan pelastanu aina menossa oleva, ihana, yhä edelleen mun poikaystävä Sauli(kaks vuotta lähenee, apua).
- Ainiin, jos vielä vaikka yks juttu! Mähän sain kuin sainkin suoritettua keväällä vappuaatoks ajokortinkin myös. Siitä on ollu iso apu tän kesän aikana ja julkiset jäänykkin aika hyvin käyttämättä. Omaan autoon mä en vielä kuitenkaan oo kuluttanu aikaani; Ensin koulua ja mahdollisesti töitä tai no ainakin jotain omia tuloja ja kattellaan sitten uudestaa. Onneks mulla on kivoja naapureita ja äiti joilta liikenee melko usein auto alle.
Tiivistettynä: Niinkun Cheek yhessä sen biisissään: "Haaveet voi toteutuu kun kakkuun puhaltaa täysii". Jos mä jotain olennaista oon vuoden aikana oppinut, nähnyt tai huomannu on nimenomaan just sen. Aina pitää jaksaa uskoo, muuten ei ikinä saa yhtään mitään.
Sessi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti